Näinä päivinä olen ollut täällä puolet komennuksesta, vaikka viime kirjoituksessa totesin tylsistyneeni niin se fiilis jäi onneksi väliaikaiseksi. Pari viime päivää olen ollut virtaa täynnä ja yrittänyt saada kaikkea mahdollista tehtyä, remontoin jopa oman yksiöni uuteen uskoon. Tein kirjahyllyn jossa on integroitu pöytätaso ja varusteille tein oman naulakkonsa. Nyt pysyy tavarat ainakin paremmin järjestyksessä.
Jännä miten sitä unohtaa olevansa yhdessä maailman kriisipesäkkeistä, jotenkin sen ajatuksen blokkaa mielestään suurimman osan ajastaan. Paikallisten näkeminen iloisena ja suhteellisen turvallisissa oloissa auttaa osaltaan myöskin unohtamaan tilanteen vakavuuden. Heräsin tänään tuohon olotilaan katsottuani dokumentin "The devil came on horseback":in. Se kertoo Sudanin puolella tapahtuneesta kansanmurhasta parin vuoden takaa, amerikkalainen sotilastarkkailija ikuisti kameransa kanssa nuo tapahtumat ja täytyy sanoa että on ollut varmasti rankka seurata avuttomana vierestä sitä touhua. Tajusin sitä katsoessa että olen noista tapahtumista noin 500 km päässä jollei jopa allekin ja nämä Tsadin puoleiset ongelmat juontavat juurikin noista tapahtumista. Noissa murhissa Sudan käytti puolisotilaallisia Janjaweed joukkoja ja näitä samoja ukkoja on pyörinyt leirimme läheisyydessäkin. Jotenkin hirvittävää ajatella että tilanne saattaa päivänä minä hyvänsä revetä ja joutuisimme todistamaan samanlaisia murhia kuin tämä Amerikkalainen tarkkailija, sellaisen näkeminen muuttaisi meistä kaikkia loppuelämäksi.
Länsimaat on sulkeneet näille tapahtumille silmänsä jo aikoja sitten ja tämä ei ole ensimmäinen paikka jossa niin on käynyt. Tosiasia vain on ettei meitä siellä kauppojen kassoilla seisoessamme kiinnosta ongelmat Afrikassa, sekin on jotenkin ymmärrettävää, onhan tämä niin kaukanakin. Itsestä tuntuu kuitenkin etten halua sivuuttaa tapahtumia täällä enää vain olankohautuksella, yritän ainakin seurata tapahtumia aktiivisesti. Saa nähdä miten kauan se ajatus kestää kotiuduttua. Toivoisin ainakin tuon ajatuksen kestävän pitkään, se olisi kiva opetus tältä reissulta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti