Otsikko on tällä kertaa aika raflaava mutta sille on syynsä, "Jalla" tauti on nimittäin tällä kertaa minun murheena. Suomalaisittain tätä tautia kutsutaan vatsataudiksi. Olotila on melko heikko mutta palataan tähän vasta kirjoituksen loppupuolella, menneessä puolessatoista viikossa kun on päivittämistä aikalailla. Olin siis siellä Kou Kou Angaranassa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen seitsemän päivää kolmen sijaan. Aika meni ihan suhteellisen nopeasti, teimme partioita aikalailla niin jalan kuin ajoneuvoilla. Henkilökohtaisesti pidin eniten noista jalka versioista, niillä kun näkee seutua vieläkin lähemmin kuin autosta. Eläimiä näkyi jos jonkinlaista, apinoita, paviaaneja, lintuja, lehmiä ja kameleita. Paikalliset nomadit ( paimentolaiset) kuljettivat joka aamu valtavat lehmä laumansa leirin ohi läheiselle juottopaikalle. Niitä sitten pällisteltiin ja ihmeteltiin että mistä näitä lehmiä oikein riittää, niitä nimittäin oli älytön määrä. Viikon aikana on muuten jännä miten sitä oppii jo tuntemaan paremmin paikkoja ja ihmisiä, tuntui hyvältä moikata kylällä jo tutuiksi käyneitä naamoja, tiedä sitten oliko tunne yksipuolinen mutta uskon että ainakin kaupan pitäjä tunnisti minut. El bashir on miehen nimi joka kauppaa pitää ja hänen kanssaan on tullut tingittyä limsakorista lähes joka päivä, aloitus summa on joka kerta sama vaikka molemmat tietävät jo kauppahinnan. Bashir aloittaa aina pyytämällä 12000 CAF:ia ja minä tinkaan sen 11000 CAF:iin ja kaupat syntyy, hassua kaupankäyntiä suomalaiselle luonteelle. Markkinoillakin tuli pyörähdettyä pariin otteeseen ja mukaan tarttui chili-maustetta, rukousnauha ja juurikin sitä limpparia. Markinoilla on aika kuhina ja paikalliset laittautuvat parhaimpiinsa ja tuovat jotain kaupattavaksi, mausteita, käsitöitä, vaatteita, kankaita ja pikku purtavaa. Lähes kaikkea löytyy mitä näillä leveys-asteilla on saatavilla.
Pitihän sitä sitten poika porukalla ruveta saunan rakennus puuhiin, pala pressua ja kakkosnelosia ja VOT! Kuvasta voitte ihailla lopputulosta. Kiuas tehtiin kivistä ja tulta pidettiin noin kolme tuntia ja sitten vaan löylyihin, voin kertoa että vaikka lämpöä piisaa niin ei ole saunan voittanutta kun saapuu pölyisenä ja hikisenä leiriin. Paikallisilla oli taas ihmetteltävää kun seurasivat meitin puuhia, pitävät Suomi-poikia varmaan aika hulluina. Irlantilaisten vaihtomiesten saapuessa joku kersanteista kysyi tiipiitä osoittaen että "mikäs se tuo sitten on?" johon reippaasti totesin että " saunahan se", "ette sitten voineet olla ilman saunaa täälläkään" totesi irkku kessu. Eihän sitä nyt ilman saunaa olla!!
puhelimen tolppien metsästystä.
Sitten loppuviikkoa kohden alkoi pojilla vatsa-ongelmat, oli kuumetta, oksentelua ja ripulia. Ei kaikista mukavinta harrastusta noin niinkuin leiri olosuhteissa, onneksi oli enää muutama päivä ja vaihto saapuisi. Lupauduin ajamaan kipeät maasturi kyydillä leiriin takaisin ja matka menikin ihan hienosti, ei pysähdyksiä edes tarvinnut tehdä. Kerkesin jo iloita etten saanut tartuntaa kaikesta huolimatta, kunnes tänään se alkoi, ekaksi pientä väsymystä, sitten heikotusta ja sitten se alkoi. Vatsa heittää volttia ja tuntuu ettei voimia riitä edes pään liikuttamiseen, tosin nyt iltaa kohden on olo hiukan jo hellittänyt mutta vielä pari tuntia sitten oli" helvetti irti". No jospa se tästä rauhoittuu.
Joulun odotus on kova, tosin täällä ei noiden säiden puolesta oikein saa sitä joulumieltä aikaiseksi. Sieltä kotoa lähetetyt paketitkin ovat jo matkalla pääkaupungista tänne ja jos Afrikka suo niin saamme ne tänne aatoksi. Saa nähdä millainen olo sitä aattona iskee kaaliin kun tajuaa viettävänsä sitä täällä melkein yksin, onhan täällä tietenkin muitakin mutta ei rakkaimpia!! Kirjoittelen jouluterveiset sitten aattona tänne!! Nyt vaivun punkan pohjalle voimaan pahoin.
goz amerin pikku-asukit